Lähdimme tapamme mukaan matkaan yhdeltätoista. Kelit vain paranee ja tänään on varmasti tämän reissun kuumin päivä. Aurinko lämmittää aamusta jo sen verran kuumasti, että voi tulla hiki matkalla. Päätimme tänään tulla mahdollisimman suorinta reittiä. Kiersimme Grytskäretin länsipuolelta ja jatkoimme siitä kohti Ådbådanin saarta, jossa moni rannikkomeloja on yöpynyt.   

Tällä seudulla on kiviä enemmän, kuin olen eläissäni merellä nähnyt. Onneksi on sen verran tyyni keli, että ehtii nähdä ja väistämään ainakin suurimman osan kivistä. Kovalla tuulella täällä olisi  mahdotonta meloa ja välttää ajautumasta kiville. Hyvä näin!

Korsnäsissä näimme toisen rannikkomelojan AP Rantasen, joka oli aloittanut urakkansa viikko sitten Torniosta. Kova on olllut vauhti, kun on viikossa tullut Vaasaan. Vaihdoimme hetken kuulumisia ja toivotimme puolin toisin hyvää matkaa. Meidän edellä (120km) menee kuulemma myös pari rannikkomelojaa, joista toinen on saksalainen ja toinen Hämeenlinnasta. Heidän matkantekoaan oli kuulemma haitannut kova vastatuuli.

Korsnäsistä jatkoimme vielä Moikipäähän, jossa pysähdyimme syömään ravintola Mölleen. Tämän reissun ensimmäinen hampurilaisateria ja voitte arvata, että hyvää oli! Moikipäästä ei löytynyt oikein hyvää majapaikkaa, joten päätimme lähteä katsomaan millainen paikka on Skiten, joka oli merkitty 7 Sillan Saariston karttaan telttapaikkana. Saari näytti kaukaa mitättömältä, joten arvasimme sen olevan melko matala, mutta ihan hyvä yhden yön leiriytymiseen. Saarella on myös päivätupa, mutta me päätimme yöpyä teltoissa. Ainoa ongelma oli rantautumispaikat. Valmiit laiturit olivat aivan liian korkeita kajakeille, joten jouduimme rantautumaan saaren taakse, jossa joutui vähän tekemään työtä, että sai kajakit rantaan.