Karu totuus paljastui aamulla. Ranta oli vetäytynyt useita kymmeniä metriä ja edessä oli puuduttava kajakkien hinaus pitkin hiekkasärkkiä. Runsaan puolen tunnin uurastuksen jälkeen alkoi näyttämään lupaavalta ja kajakin alla alkoi olla muutakin kuin hietikkoa. Eilinen ukonilman jäljiltä meri oli vielä aika vellova ja ensimmäiset kilometrit kohti Varessäikkää eivät olleet sitä parasta melontaa. Ulkonokan hietikko on todella matalaa ja aallot kaatuivat syliin. Vettä oli kajakissa ihan reippaasti, joten onneksi ilma oli aurinkoinen ja lämmin. Matka eteni välillä myös kävellen, koska vettä on niin vähän, että melominen ei enää onnistu. Siikajoen suisto on hankalampia kohtia koko matkalla, koska pienikin tuuli aiheuttaa kaatuvat aallot ja on todella vaikea löytää riittävän syvää kohtaa edes kajakille.

Hieman ennen Varessäikkää otimme suunnan kohti Hailuotoa, kun kyllästyimme jatkuvaan kajakin perässävetämiseen. Myös Hailuodon edusta on lettoa ja melko matalaa. Pitää löytää oikea ylityspaikka ja meloa mahdollisimman kaukana Hailuodon rannikosta. Hailuodon pizzeria on rannikkomelojille tuttu paikka. Paikan omistajalla on tiedossa kaikki melojat, jotka kesän aikana ovat rannikkoa meloneet. Varmasti jokainen pysähtyy siinä pizzalla. Olimme sopineet Antin kanssa, että hän tulee vastaan meitä Hailuotoon ja olimme siellä neljän aikoihin iltapäivällä. Edellisen kerran meloessani Vaasasta Ouluun olin elämäni pahimmassa myskyssä heti Hailuodosta lähdön jälkeen, kun raju ukonilman pyyhälsi ylitsemme, mutta tänään keli on ollut suhteellisen tyyni eiliseen verrattuna. Lähdimme pitkän lounastauon jälkeen jatkamaan matkaa ja päätimme meloa niin pitkälle, kuin suinkin mahdollista, jotta huomenna olisi vielä mahdollisuus saapua perille. Hirmumyrsky Berthan rippeet on edelleen kovaa vauhtia tulossa kohti pohjoista ja meidän pitää keritä alta pois.

Hailuodon jälkeen on taas vaikea löytää majapaikkaa ja melomme Peuraan asti. Yövymme pienen saaren kärjessä, jossa on pari mökkiä, mutta toisesta päästä saarta löytyy hiekkaranta. Teltat pystyyn, makuualustan täyttäminen ja iltapalaa. Nämä rutiinit on tulleet tutuiksi ja ehkä tämä on viimeinen kerta tällä matkalla, kun pitää pystyttää teltta. Kello on jo lähemmäs puolta yötä, kun pääsen nukkumaan ja huomenna on edessä pitkä päivä, jos aiomme keritä Tornioon asti.