Relaa.comia lukiessa arvelutti kovasti lähteminen kohti Lyngeniä. Saatu informaatio oli lumen ja sen vyöryherkkyyden suhteen kovasti ristiriitaista. Auton keula suunnattiin kuitenkin kohti hyväksi havaittua seutukuntaa Laksalvbuktista hieman pohjoiseen. Paikalla olimme hieman puolenpäivän jälkeen. Reput pykälään ja suuntasimme ylös. Pystytimme leirin pikapikaa ja matka jatkui kohti ylempää hiljaisuuden laaksoa auringon lämmittäessä mukavasti. Nousimme hieman reiluun 1200 metriin, josta skinit pois ja nautimme vitivalkoisesta puuterista vasten vuonon taakse laskevaa aurinkoa. Lumi oli kerrassaan hienoa ja siitä osittain kielii myös Gepsin tallentama laskunopeus korkeimmillaan 88 km/h ;-). Laskimme teltalle, paransimme maailmaa ja heräsimme aamulla hyvissä ajoin uuteen päivään. Nyt sää oli ehtinyt jo pilvistymään kun skinnasimme uudelleen ylös. Nousimme huipun satulaan, mutta huipulle ei ollut järkeä lähteä, koska näkyvyys katosi pilvien sekaan. Lounas ja jalkapohjatuntumalla uudelleen alas, nyt tosin hieman maltillisemmalla nopeudella. Höyhenenkevyttä lunta oli satanut noin 15 cm edellisen pehmeän kerroksen päälle – kuvat kertovat loput! 2300 nousumetriä mukavasti takana ja lumi osoittautui varsin stabiiliksi.Alas tullessamme päätimme lähetä katsomaan mitä Blåtindenillä olisi tarjottavaan.