Reitti lähtee Punttisali Hirmun pihalta ja lähtee Kalliokummuntietä loivaan alamäkeen kohti metsää. Lyhyen asfalttiajelun jälkeen, kun edessä näkyy tukkipinoja, telamaastureita ja muuta tavaraa isolla kentällä, reitti erkanee asfaltilta oikealle metsän puolelle ja nousee Kalliokummun päälle leveää ja hieman pehmeähköä polkua. Nousu on lyhyt ja sen jälkeen reitti lähtee laskemaan vasempaan ja tässä rinteessä on kivikkoa joka saattaa yllättää jollain ikävällä tavalla. Mäen jälkeen reitti on pientä polkua, joka yhtyy hiekkatiehen jota lähdetään ajelemaan oikealle. Ketjupuomin ohituksen jälkeen reitti jatkuu hiekkapintaisena metsäautotienä ja kun tie tekee toisen kerran mutkan vasempaan, lähtee siltä kohtaa polku suoraan metsään. Tällä polulla pääsee kokeilemaan teknisen ajon hurmaa kivien ja oksien keskellä. Metsän läpi päästäkseen saa väistellä jo mainittuja kiviä sekä jopa muutamia puunrunkoja. Metsätaipaleen päätteeksi saavutaan hakkuaukealle ja reitti meneekin välillä melkoisen kattavan oksa- ja risupeitteen päällä. 

Hetki mennään metsäkoneen jälkeä pitkin ylämäkeen ja kun koneen jälki kaartaa loivasti oikealle alarinteeseen, on puissa havaittavissa oransseja merkkejä, joiden välistä lähtee kohtuullisesti havaittava polku. Tämä polku menee melko tiheän lehtimetsän läpi ja on välillä hyvin haastavaa edettävää johtuen aika tiheästä koivikosta/pajukosta, kaatuneista puista, kannoista sekä kivistä. (Suosittelen vahvasti ajolaseja, -hanskoja ja pitkälahkeisia housuja...) Reitti laskee kohti Tulikoskea ja tulee suoraan Tulikosken puomille joka saattaa olla lukittuna. Mikäli halua löytyy, kannattaa käydä rannassa katselemassa juoksevaa vettä. Paikalta löytyy myös tulipaikka makkaranpaistoa varten.

Tulikoskelta palataan takaisin soratielle, jota lähdetään ajelemaan kohti Ahmakuusikontietä. Pinta on kovaa soraa, jossa pystyy ajamaan hieman kovempaakin. Reitti menee metsän läpi ja laskeutuu jonkin ajan kuluttua peltojen väliin aloittaakseen tämän tien viimeisen nousun. Ahmakuusikontietä lähdetään ajelemaan tulosuunnasta katsottuna oikealle ja vajaan kilometrin päästä käännytään vasempaan Kelovaarantielle. Tätä tietä ajetaan vajaa 4 kilometriä, jonka jälkeen reitti jatkuu oikealle. Reitin erkaneminen Kelovaarantiestä oikealle on merkitty kahteen koivuun ja yhteen kiveen tehdyillä oransseilla maalimerkeillä. Hiekkapintaista metsätietä pitkin jatketaankin sitten reipasta vauhtia ja hieman ennen Imariin johtavaan tiehen yhtymistä reitti muuttuu kivikkoiseksi, jossa täysjousto näyttää kyntensä. 

Isolta aukealta (soramontulta) reitti lähtee oikealle ja heti alkuun tulee mukavan mittainen suora, jossa pääsee kokeilemaan paljonko jaloissa on vielä voimaa jäljellä. Tätä tietä ajellaankin sitten Ahmakuusikontiehen asti, jossa pinta (ja nopeus) senkun vain kovenee. Kun Ahmakuusikontie muuttuu asfaltiksi, kääntyy reitti oikealle kohti Kalliokumpua. Reitin maali näkyykin korjaamohallien jälkeen etuoikealla.