Lähdimme aamulla liikkeelle jo puoli yhdeksän, jotta ehdimme hyvissä ajoin Vähä Lehmämaahan Jannen ja Johanna luo. Pähkänäisessa ei ollut muu väki vielä herännytkään, kun me olimme jo vesillä! Suuntasimme kohtia Velkuan lossia, Valjumaan ja Kettumaan itäpuolelta kiertäen. Tuuli oli taas meidän puolellamme ja keli oli lähes tyyni. Vesisadetta tosin olemme tainneet saada lähes joka päivä. Välillä vähemmän, välillä enemmän. Inhoittavinta se on siinä vaiheessa, kun pitäisi aamulla pakata tavarat. 

Velkuan lossin jälkeen oli tämän päivän suurin ylitys, nelisen kilometriä kohti Omenasaarta. Tänään on suhteellisen suojainen reitti, vaikka kelit olisivat kovemmatkin. Mussalossa pidimme pienen tauon, jonka jälkeen meloimme yhtäsoittoa kohti majapaikkaamme. Haimme vielä lopuksi pientä tuulisuojaa länsituulelta, kiertämällä Koiluodot. Olimme perillä noin kuuden tietämillä. Janne olikin meitä jo rannassa vastassa ja ruoka oli odottamassa. Ei muuta, kuin kajakeista ylös ja ruokapöytään. Kyllä maistui uudet perunat, silli ja broilerwok taivaalliselta. Sekä vadelmasuklaakakku! Nam :) Janne oli lämmittänyt padallisen vettä, joten saimme myös hoidettua vaatepesut. Kyllä on huomenna mukava laittaa puhtaa vaatteet päälle, kun aamulla jatkamme matkaamme. Illalla vielä sauna ja kehonhuoltoa. Pihkasalva tuntuu tehoavan myös käsissä oleviin rakkoihin. Meillä on nyt matka-apteekissa mukana Jannen itsensä valmistamaa Muurahaisvoidetta kipuihin ja särkyihin sekä Pihkasalvaa haavoihin ja hyönteisten pistoihin.  

Melojat saivat vielä illalla muurinpohjalettuja hillon ja sokerin kera sekä pannukahvia. Kyllä nyt kelpaa mennä levolle. Uskoisin, että uni tulee melko vikkelään. Kyllä rannikkomelojan unelma on tällainen sisamajoitus ja sauna. Eipä sillä, kyllä pasta-annoksetkin tämän reissun jälkeen ovat varmaan hetken pannassa ja tullee syötyä itsevalmistettua ruokaa! 

Kiitokset Johanna ja Janne vieraanvaraisuudesta. Näillä jaksamme taas monta päivää!