Tälle päivälle on luvassa sen verran hyvää keliä, että tavoitteena on päästä tänään Tornioon. Matka on pitkä, mutta huomenna on tulossa hurrikaani Berthan rippeet Suomeen, joten parasta selvitä pois jaloista. Rippeetkin voi olla rajuja melojille. Tiedossa on myös pitkiä ylityksiä ja saarista ei tällä välillä ole paljon suojaa.
Lähdimme liikkeelle hieman myöhään 8.45 siihen nähden, että matkaa on 82km. Ensimmäinen tavoite on Hietakalla. Jos olemme siellä puolen päivän tietämillä, niin meillä on mahdollisuus ehtiä Tornioon vielä tänään. Tavoite täyttyi ja olimme 12.10 Hietakallassa. Pidimme pienen maatauon, jotta jaksaa seuraavat ylitykset. Ilmoittelin myös aikataulumuutoksesta, että olemmekin tulossa jo tänään Tornioon, emme huomenna. Tosin pimeä saattaa ehtiä ennen meidän saapumista. Tulimme yhdellä pysäyksellä Ajoskrunniin asti, hieman runsas 50km. Mietin matkan aikana, että mitä ajatuksia päässä liikkuu tuollaisten pitkien ylitysten aikana, kun saarta jonne tavoittelet ei näy horisontissa, rannikkokin on useamman kilometrin päässä ja toisella puolella siintää vain sininen taivaanranta. Ihmetykseksi huomasin, että päässä ei liiku ajatuksen hivenkään. Siinä tilanteessa on kyllä niin "siinä hetkessä". Jossakin vaiheessa huomaa, että laskee vain melanvetoja. En ole koskaan kuitenkaan päässyt laskuissa tuhatta pidemmälle!
Keli oli Ajokseen asti todella hyvä. Kuin maailma olisi pysähtynyt, meri oli lähes tyyni eikä muuta liikennettä tai elämää paljon ollut. Ei edes yhtään lintua näkynyt matkalla, paitsi yksi seepra raidoitettu pieni lintu, jollaista en ole koskaan ennen nähnyt. Ajoksessa olimme kymmenen tunnin melonnan jälkeen. Siitä oli vielä matkaa runsas 25km Röytän venelaituriin, jossa sijaitsee rannikkomelonnan päätepiste/lähtöpiste. Ajoksen jälkeen tuuli alkoi yltyä ja sai aikaan inhottavan ristiaallokon. Kemi-Tornion väli on aika matalaa, joten pienelläkin tuulella se on varmasti inhottava melottava. Tätä ylitystä emme ehkä huomisella tuulella olisi päässeet, joka olisi jättänyt meidät odottelemaan ehkä useammaksi päiväksi.
Röytän kärjen jälkeen meillä oli edessä vain muutama kilometri suojaisaa jokimaisemaa. Yhtäkkiä yhdeltä hiekkarannalta, joku tuikki valoa. Antti oli tullut meitä rannalle vastaan pari kilometriä ennen määränpäätä. Aurinko oli jo laskenut kymmeneltä ja ilta oli jo aika hämärä, kun rantauduimme kello 23.30. Tiina-Liisa lupasi vielä majoitta ja muonittaa meitä Torniossa. Voi miten hienoa, että saimme mennä vielä puolen yön jälkeen heille. Oli mukava nukkua viimeinen yö neljän seinän sisällä puhtaissa lakanoissa ja herätä valmiiseen aamupalapöytään. Kiitos Tiina-Liisa ja Jakke.
Se oli sitten siinä 1228km ja 27 päivää. Hieno reissu, mutta vaativa. Säiden suhteen olemme kokeneet koko kirjon lumisadetta lukuun ottamatta. Kyllä Suomen kesä on merkillinen. Juhannuksena Virojoella lämpötila oli alhaisempi, kuin jouluaattona! Tämä on nyt tältä erää tässä. Nyt vaihdetaan lajia ja aletaan kerätä juoksukilometrejä lokakuun Pirkan Hölkkään! Oikein paljon kiitoksia kaikille kannustuksesta matkan aikana ja mukava, että olette seuranneet matkan etenemistä. Erittäin paljon kiitoksia myös kaikille, jotka ovat majoittaneet meitä matkan varrella. Sen arvoa ei moni varmasti edes ymmärrä. Rannikkomelojat ovat päässeet perille! Nyt mukavin mielin kohti Tamperetta ja uusia seikkailuja.